Mielenkiintoista keskustelua. Mikähän se futsalin potentiaali on pelaajien kehittämisessä? Brasiliaahan voidaan pitää futsalin pioneerina ja heiltä löytyy lajista varmastikin eniten myös kokemusta. Tässä suora lainaus erään Brasilian suurimman junioriakatemian junioripäälliköltä. “Playing Futsal helps in the development of
agility, speed of thought, information processing,
technical ability and tactical intelligence.
We have many players
who have a Futsal background and through
participation have developed these skills.
But there is also the other side of Futsal,
which hinders the football development. Often,
quality players, that have experience of
four or five years on the pitch, have difficulty
adapting to the aspects of space and time,
both technically and tactically. When you
have to pace the game and the rhythm for
example, a young player will more likely accelerate
the transition and this will increase
the likelihood of mistakes. Futsal should be
seen as enjoyable and an auxiliary to mainstream
football development.”
Näin siellä päin ja jos tullaan takaisin eurooppaan ja otetaan vertailuun esim. Espanjan nykyinen valmennuslinjaus pelaajien kehittämiseen se sisältää todella paljon ns. pienpelejä, mutta 4v4 on niistä vain yksi hyvin pieni osa ja näissäkin tapauksissa ne yhdistetään selventämään mitä ne tarkoittavat isollakentällä. Futsal on varmasti hyvä ja kehittävä laji tiettyyn ikäryhmään asti ja varsinkin pienten paikkakuntien huonojen harjoitusolosuhteiden vuoksi kannatettava vaihtoehto. Silloinkin tärkeintä on antaa pelaajien itse ajatella. Pelkästään valmiisiin kuviohin perustuva peli ei ikävä kyllä kehitä ketään eikä mitään. Paljon itsekin talvisin, niin liigan kuin ykkösenkin pelejä seuranneena joutuu aika-ajoin huvi**uneena seuraamaan, kuinka orjallisesti joissain tilanteissa noudatetaan ns. sovi**ua kuviota, vaikka pitämällä silmänsä auki ja omaamalla jonkin sortin pelisilmän näkisi vieressä satakertaa paremman vaihtoehdon. Näitä nämä viitos-kolmosdivari tason palloilijat sitten hiovat saleissa talvipakkasilla kyllästymiseen asti. Otetaanpa esimerkkinä lajia hallitseva Ilves FS, jonka peli tuntuu perustuvan kahteen eri variaatioon hyökkäyksiin lähdössä ja lukemattomiin harjoiteltuihin erikoistilanteisiin, joista sitten tekevätkin 1-3 maalia/ ottelu. Se, että kehittääkö tällainen joitain pelaajia, siitä voidaan olla montaa mieltä.
Yleisesti voisikin sanoa, että isolta kentältä voit siirtyä milloin tahansa futsaalin pariin ja lajin "hienoudet" aukeavat pelimiehelle hyvin nopeasti, kun taas toisin päin sarjatasosta riippuen taso tulee vastaan hyvinkin pian. Vai onko joku joskus kuullut, että joku futsalia ns. tosissaan harjoitellut olisi vielä kiivennyt huipulle asti. Älkääkä nyt kukaan vain vastatko, että joku Ronaldo olisi muka joskus tosissaan pelannut futsalia tai, että hänen harjoittelunsa olisi mennyt futsalin ehtojen mukaan. Tuomo Ruutukin pelaa kesäisin rullalätkää, mutta tuskin on sen vuoksi NHL:ssa.
Kaksi kertaa peräkkäin maailman parhaaksi futsal pelaajaksi valittu Brasilian Falcao tosin kävi kokeilemassa Brasilian pääsarjatasoa, jota nyt ei millään voi verrata euroopan huippusarjoihin. Mukavastihan tuolla puolivuotta vierähti ja ei kun maitojunalla takaisin.
Ei viitsittäisi millään liittää yhteen kahta eri käsitettä. Huippujalkapallo ja Futsal. Futsalin anti on niin marginaalinen jalkapallolle, että se on huomattavasti paremmin korvattavissa ns. nykyisellä Espanjan mallilla, jonka tulokset ovat kaikille nähtävissä.
Ymmärrän kyllä pelaajien innon ja kiinnostuksen lajia kohtaan, kun kesän viitos-kolmosdivari palloilijoista syksyllä yhden yön nukuttuaan tuleekin liiga-ykkösen tasoisia pelureita. Hiveleehän se itsetuntoa.