Kirjoittanut: Niku
« : 12.04.12 - klo:14:39 »Vedetääs kausi pakettiin omasta näkökulmasta:
Kauden alku ei kaikilta osin tainnut mennä ihan suunnitelmien mukaan. Muutama viikko ennen sarjan alkua selvisi, että Jani Modig, Henrik Henriksson ja Matias Sarelius eivät jatkaisi kultapaidassa. Näistä tosin Sarelius pyörsi päätöksensä, koska maalivahtiosastolla tuli heti alkuun Haapasen loukkaantuminen.
Myös päävalmentajan julkistaminen venyi viime metreille. Fernando Franciscon piti lopulta hoitaa tuo homma, mutta eipä se niin mennytkään. Lopulta penkin päässä oli tuttu mies viime kaudelta eli Ville Sihvonen, apuvalmentajina toimivat Jarkko Reinikka ja Teemu Terho.
Ensimmäiset harjoitukset vedettiin tietojeni mukaan vasta muutama päivä ennen sarjan alkua. Joten ensimmäiseen peliin odotukset eivät olleet hirveän korkealla. Peli meni kuitenkin loistavasti ja 9-0 kotivoitto Mad Maxista antoi hyvän startin kaudelle. Tämän jälkeen tuli kolmen tasurin putki, Somerolla peli päättyi 5-5 ja Sievi sekä Tervarit pelit molemmat 2-2 lukemiin.
Sitten tulikin neljän voiton putki. ACE, Loiske ja KaDy kaatuivat Leppävaarassa ja vieraista tuli ensimmäinen täysi pistesaalis, kun TP-Kaarle kaatui niukkojen vaiheiden jälkeen 4-5. Kauden ensimmäinen tappio koettiin Ilveksen vieraana itsenäisyyspäivänä lukemin 5-2. Vuoden 2011 viimeisessä pelissä pyöriteltiin maukas 4-0 voitto TPK:sta. Ottelussa debytoi kakkosjoukkueen maalivahti Harri Ikonen ja millä tavalla: nollapeli, pelin parhaan pelaajan palkinto sekä kolme veikkauspörssipistettä.
Vuosi 2012 alkoi myös mainiosti vierasvoitoilla PoPasta 3-6 ja Maxeista 4-6. Kotona kaatui SoFo värikkäiden vaiheiden jälkeen 7-6. GFT:n johdettua tauolla jo 5-0. Pieni löysääminen tauon jälkeen ja SoFo oli pelissä mukana. Kyseinen peli todisti futsalin hienouden, jossa isokaan johto ei vielä takaa varmaa voittoa.
Seuraavana oli vuorossa viikonloppu pohjoiseen, jossa kohdattiin Tervarit ja Sievi. Tervareilta tuli pataan 5-4 maalivahtipelin epäonnistuessa aika pahasti, mutta Sievistä haettiin arvokas 2-5 vierasvoitto. Näiden jälkeen ACE venyi 2-2 tasapeliin kultaisten kanssa, mutta Loiskeelta haettiin historian suurin voitto 2-12. Pekka Sihvolan heilutellessa verkkoa viidesti.
Kady peli päättikin pitkän vierasputken ja ottelussa panoksena oli runkosarjan kakkospaikka. Kaikki meni ilmeisen pieleen ja turpaan tuli peräti 6-1. Tappion ollessa suurin yli viiteen vuoteen.
Kotipelit TP-Kaarle ja Ilvestä vastaan klaarattiin numeroin 8-3 ja 4-2. Etenkin voitto Ilveksestä maistui ja antoi luottoa loppukauteen.
Toiseksi viimeisessä pelissä kovassa iskussa ollut TPK kuitenkin hautasi viimeistään toiveet kakkospaikasta ja helpommasta puolivälierävastustajasta. Turkulaiset veivät pelin nimiinsä 5-2 ja GFT:lle tuli vielä valmentaja Sihvosen kahden pelin toimitsijakielto. Runkosarja päätettiin voittoon PoPasta ja lopulliseksi sijoitukseksi tuli kolmas tila. Tämä tarkoitti Tervareiden kohtaamista puolivälierissä.
Tervarit oli osoittaunut runkosarjassa pahaksi vastustajaksi, sillä Oululaisilta oli saatu vain yksi piste kahdessa ottelussa. Silti luotto omiin oli varsin kova. Ensimmäinen peli oli numeroiden valossa varsin tasainen, mutta pelillisesti GFT vei sitä. Juho Keskisen ansiosta Tervarit roikkui kuitenkin pitkään mukana.
Toinen peli oli heti seuraavana päivänä Oulussa. GFT lähti matkaan jo lauantaina heti voitetun kotiottelun jälkeen. Tarkoituksena pistää sarja poikki ja saada lepoa ennen välieriä. Sillä joukkueen rinki oli varsin kapea pudotuspelien alkaessa. Tervarit kuitenkin jyräsi vakuuttavaan 6-1 voittoon kotikentällään ja edessä oli vielä kolmas ja ratkaiseva peli Espoossa.
Kolmannessa pelissä Tervarit puolistivat loistavasti ja koko sarjassa loistanut Juho Keskinen toimi viimeisenä lukkona. Myös Keskisen avaukset tuottivat ongelmia kotijoukkueelle. Pelin loputtua taululla olivat lukemat 1-3 ja kausi päättyi siihen. Tappio oli myös kultaisten ensimmäinen kotitappio tällä kaudella.
Kausi päättyi siis 5. sijaan, joka ei varmasti ollut sitä mitä lähdettin hakemaan. Kotona peli kulki, mutta vierassa oli ajoittain vaikeaa. Myös rinki oli kapeampi kuin muilla kärkijoukkueilla. Mitaleille olisi mielestäni ollut saumoja kaiken natsatessa kohdilleen, mutta mestaruus olisi vaatinut jo huikeaa venymistä kaikilta.
Kauden alku ei kaikilta osin tainnut mennä ihan suunnitelmien mukaan. Muutama viikko ennen sarjan alkua selvisi, että Jani Modig, Henrik Henriksson ja Matias Sarelius eivät jatkaisi kultapaidassa. Näistä tosin Sarelius pyörsi päätöksensä, koska maalivahtiosastolla tuli heti alkuun Haapasen loukkaantuminen.
Myös päävalmentajan julkistaminen venyi viime metreille. Fernando Franciscon piti lopulta hoitaa tuo homma, mutta eipä se niin mennytkään. Lopulta penkin päässä oli tuttu mies viime kaudelta eli Ville Sihvonen, apuvalmentajina toimivat Jarkko Reinikka ja Teemu Terho.
Ensimmäiset harjoitukset vedettiin tietojeni mukaan vasta muutama päivä ennen sarjan alkua. Joten ensimmäiseen peliin odotukset eivät olleet hirveän korkealla. Peli meni kuitenkin loistavasti ja 9-0 kotivoitto Mad Maxista antoi hyvän startin kaudelle. Tämän jälkeen tuli kolmen tasurin putki, Somerolla peli päättyi 5-5 ja Sievi sekä Tervarit pelit molemmat 2-2 lukemiin.
Sitten tulikin neljän voiton putki. ACE, Loiske ja KaDy kaatuivat Leppävaarassa ja vieraista tuli ensimmäinen täysi pistesaalis, kun TP-Kaarle kaatui niukkojen vaiheiden jälkeen 4-5. Kauden ensimmäinen tappio koettiin Ilveksen vieraana itsenäisyyspäivänä lukemin 5-2. Vuoden 2011 viimeisessä pelissä pyöriteltiin maukas 4-0 voitto TPK:sta. Ottelussa debytoi kakkosjoukkueen maalivahti Harri Ikonen ja millä tavalla: nollapeli, pelin parhaan pelaajan palkinto sekä kolme veikkauspörssipistettä.
Vuosi 2012 alkoi myös mainiosti vierasvoitoilla PoPasta 3-6 ja Maxeista 4-6. Kotona kaatui SoFo värikkäiden vaiheiden jälkeen 7-6. GFT:n johdettua tauolla jo 5-0. Pieni löysääminen tauon jälkeen ja SoFo oli pelissä mukana. Kyseinen peli todisti futsalin hienouden, jossa isokaan johto ei vielä takaa varmaa voittoa.
Seuraavana oli vuorossa viikonloppu pohjoiseen, jossa kohdattiin Tervarit ja Sievi. Tervareilta tuli pataan 5-4 maalivahtipelin epäonnistuessa aika pahasti, mutta Sievistä haettiin arvokas 2-5 vierasvoitto. Näiden jälkeen ACE venyi 2-2 tasapeliin kultaisten kanssa, mutta Loiskeelta haettiin historian suurin voitto 2-12. Pekka Sihvolan heilutellessa verkkoa viidesti.
Kady peli päättikin pitkän vierasputken ja ottelussa panoksena oli runkosarjan kakkospaikka. Kaikki meni ilmeisen pieleen ja turpaan tuli peräti 6-1. Tappion ollessa suurin yli viiteen vuoteen.
Kotipelit TP-Kaarle ja Ilvestä vastaan klaarattiin numeroin 8-3 ja 4-2. Etenkin voitto Ilveksestä maistui ja antoi luottoa loppukauteen.
Toiseksi viimeisessä pelissä kovassa iskussa ollut TPK kuitenkin hautasi viimeistään toiveet kakkospaikasta ja helpommasta puolivälierävastustajasta. Turkulaiset veivät pelin nimiinsä 5-2 ja GFT:lle tuli vielä valmentaja Sihvosen kahden pelin toimitsijakielto. Runkosarja päätettiin voittoon PoPasta ja lopulliseksi sijoitukseksi tuli kolmas tila. Tämä tarkoitti Tervareiden kohtaamista puolivälierissä.
Tervarit oli osoittaunut runkosarjassa pahaksi vastustajaksi, sillä Oululaisilta oli saatu vain yksi piste kahdessa ottelussa. Silti luotto omiin oli varsin kova. Ensimmäinen peli oli numeroiden valossa varsin tasainen, mutta pelillisesti GFT vei sitä. Juho Keskisen ansiosta Tervarit roikkui kuitenkin pitkään mukana.
Toinen peli oli heti seuraavana päivänä Oulussa. GFT lähti matkaan jo lauantaina heti voitetun kotiottelun jälkeen. Tarkoituksena pistää sarja poikki ja saada lepoa ennen välieriä. Sillä joukkueen rinki oli varsin kapea pudotuspelien alkaessa. Tervarit kuitenkin jyräsi vakuuttavaan 6-1 voittoon kotikentällään ja edessä oli vielä kolmas ja ratkaiseva peli Espoossa.
Kolmannessa pelissä Tervarit puolistivat loistavasti ja koko sarjassa loistanut Juho Keskinen toimi viimeisenä lukkona. Myös Keskisen avaukset tuottivat ongelmia kotijoukkueelle. Pelin loputtua taululla olivat lukemat 1-3 ja kausi päättyi siihen. Tappio oli myös kultaisten ensimmäinen kotitappio tällä kaudella.
Kausi päättyi siis 5. sijaan, joka ei varmasti ollut sitä mitä lähdettin hakemaan. Kotona peli kulki, mutta vierassa oli ajoittain vaikeaa. Myös rinki oli kapeampi kuin muilla kärkijoukkueilla. Mitaleille olisi mielestäni ollut saumoja kaiken natsatessa kohdilleen, mutta mestaruus olisi vaatinut jo huikeaa venymistä kaikilta.
